Arkistot: Artists

Janne Westerlund (s.1973) on suomalainen muusikko, biisintekijä ja taiteilija, joka tunnetaan mm. Circle (yhtyeessä vuodesta 2001), Pharaoh Overlord, sekä Plain Ride -yhtyeistä.

Westerlundin ura alkoi 1990-luvun alussa Haminassa, kun hän perusti ystäviensä kanssa kokeellisen noise rock -yhtye Sweetheartin.

Kaikki nykyisten ja entisten yhtyeiden studio- ja livealbumit huomioiden, on Westerlund soittanut arviolta viidelläkymmenellä albumilla. Vuoden 2012 syksyllä hän julkaisi debyyttisooloalbuminsa Oranin.

Vuonna 2013 Westerlund aloitti yhteistyön sarjakuvataiteilija ja muusikko Jyrki Nissisen kanssa; Westerlund sävelsi soundtrack-albumin Nissisen sarjakuvakirjalle Kehittymättömät ufot.

Marshland, Westerlundin toinen sooloalbumi, julkaistiin tammikuussa 2015 Ektro Recordsilla.

Westerlundin kolmas sooloalbumi There’s a Passage julkaistiin helmikuussa 2017.

Viimeisin levy, Bell, on vuodelta 2019, ja uusi suomenkielinen albumi on työn alla.

 

Janne Westerlund (born 1973) is a Finnish musician, songwriter and visual artist known from such Finnish groups as Circle (with the band since 2001), Pharaoh Overlord, and Plain Ride.

Westerlund’s career started in the beginning of 1990s in a small Finnish city called Hamina when he founded Sweetheart, an experimental noise rock group, with his friends.

All the studio and live recordings with his past and present bands included, Westerlund has played on approximately 50 albums. In the autumn of 2012 he released his debut solo album Oran.

In 2013 he started a collaboration with Jyrki Nissinen, a Finnish cartoonist and musician, composing a soundtrack album for his comics book, Kehittymättömät ufot (The Undeveloped Flying Objects).

Marshland, his second solo album, was released in January 2015 on Ektro Records.

Westerlund’s third solo album There’s a Passage was released in February 2017.

His latest album Bell was released in 2019 and a new album in Finnish is on the way.

Vuonna 1991 Porissa perustettua Circleä tituleerataan usein Suomen parhaaksi yhtyeeksi – eikä suotta. Tämä omatoiminen ja ilahduttavan hedelmällinen omassa mikrokosmoksessaan operoiva vaihtoehtoryhmä on myös epäilemättä yksi eniten näkyvyyttä Suomen rajojen ulkopuolella kerännyt kotimainen undegroundilmiö. Circlen metafyysisellä tasolla toteuttama ilmaisu pitää sisällään myös jäsenien lukemattomia sivuprojekteja, jotka kieppuvat Circlen luoman tukevan torson ympärillä toisinaan täysin holtittomastikin.

Lukuisten seiskatuumaisten ja toisinaan selittämättömien live-esiintymisten jälkeen Circlen täysimittainen debyytti Meronia julkaistiin vuonna 1994, jonka jälkeen yhtye on julkaissut materiaalia kymmenien levyjen verran. Meronian määrittelemät urat loivat vahvaa suuntaa yhtyeen välittömälle tulevaisuudelle, jonka jälkeinen aika onkin kotimaisen vaihtoehtokulttuurin, hard rockin, droneilun, viiden pennin progeilun ja krautrockin kultaisinta antia.

Vaikka reilun parikymmentä vuotta kestäneen monenkirjavien vaiheiden, musiikillisten tutkimusmatkojen ja genrerajojen taiteellisten koetteluiden harharetki on poukkoillut sinne sun tänne, yhtyeen peruspulssi ja impulssi ovat aina säilyneet mukana. Circle on vuosien mittaan onnistunut tekemään metallia sen sokeimmassa ja positiivisemmassa merkityksessä ottamalla 80-luvun kiihkeää momentiumia ja ampumalla läpi suoraan kokeellisen ja psykedeelisen vaikuttajiensa prismaan, joka kaikki on tuntunut kiteytyvän vuonna 2017 julkaistuun Terminal -albumiin. Ympäri maailmaa noteerattu albumi keräsi ylistäviä arvioita ja nousi vuoden parhaimpien albumien listauksiin niin Suomessa (mm. Helsingin Sanomat: ”Nämä 31 levyä ovat vuoden 2017 parhaat”) kuin ulkomaillakin (mm. Rolling Stone: ”20 Best Metal Albums of 2017”).

**
Formed in 1991 in Pori, a town on the western coast of Finland, Circle (along with its many satellites, side-projects, colleagues, neighbors and even parents) has long been one of the most prolific and internationally visible bands in the Finnish underground. After a flurry of releases on 7″ singles and a series of anarchic live shows, Circle released its first full-length album, Meronia, on the legendary Oulu-based label Bad Vugum in 1994. This album set the template for the immediate future. The droning and hypnotic influence of newer acts like Loop, Jesus & mary Chain or Spacemen3, as well as the classic folk and hard rock of the 1970s, was clear Circle augmented its drone with more austere essences boiled down from hours and hours of exposure to 70s and 80s hard rock.

This approach laid the template for several years to come, during which Circle spread around the world, down in the undergrowth. They released records through many different labels all in Europe and North America.

By 1997, only ringleader Lehtisalo remained and the band was preparing for a departure from its original esthetic framework. Krautrock as an influence came to the fore for a couple of years, inspiring albums like Andexelt and Taantumus, but by the turn of the century change was in the air.

By Sunrise in 2002, the change was complete. NWOFHM had arrived. This approach has held for the time being, not withstanding a couple of daytrips into psychedelic folk and icy ambient, but even these records that are superficially so different from the current mainstream state of Circle can be seen as elaborations of ideas present from that very first double album.

Since a strong belief in the divine nature of making mistakes informs the project, there have been many stylistic detours, digressions and fecund tributaries to follow during this musical odyssey, but the basic pulse and impulse have always remained.

After this long and happy search for musical meaning spanning over 15 years, Circle has managed to make grownup metal in the most inclusive and positive sense of the word by taking the stodgy riffage of 1980s and shooting through a prism of various psychedelic and experimental influences. The temptation to pronounce the journey over and proclaim this space in time an apex is strong and it’s been a long time coming, but odds are this is just another episode.

Tune in next time.

– Arttu Tolonen

Ville Leinonen  on suomalainen laulaja-lauluntekijä. Leinosen ensimmäisen pitkäsoiton Raastinlauluja julkaisi vuonna 1997 anjalankoskelainen Kulttuuriyhdistys KuuMaa.Vuonna 1998 Leinonen perusti Valumo-yhtyeen, jonka esikoissinglen Yöaikaan julkaisi Fonal Records vuonna 1999. Vuonna 2000 yhtye levytti Poko Rekordsille, jolle se vuosina 2000–2005 teki neljä studiolevyä. Tänä aikana Leinonen julkaisi myös Suudelmitar-soololevyn. Valumo soitti viimeisen keikkansa 15. lokakuuta 2005 Jyväskylän Tanssisali Lutakossa. Vuonna 2006 Leinoselta ilmestyi lyriikkakokoelma Äänettömiä salamoita Pop-lehden kustantamana.

Leinosen tammikuussa 2007 ilmestynyt albumi Hei! sisältää cover-versioita 1970-luvun lopun ja 1980-luvun alun suomi-iskelmistä. Osa on edelleen tunnettuja, mutta osa jo unohtuneita kappaleita, joita esittivät aikanaan esimerkiksi Katri Helena ja Juhamatti. Tällä levyllä Leinosen yhtyeen nimi on ChrisseForever-band. Nimi viitannee iskelmäsanoittaja Chrisse Johanssoniin. Paikallisradioiden toimittajat valitsivat kappaleen Hei! kuukauden levyksi.

21. toukokuuta 2008 ilmestyi Ville Leinosen Unilehto -albumi samannimiseltä yhtyeeltä. Se sisältää cover-versioita 1900-luvun alun suomalaisista ja slaavilaisista kansanlauluista.

Vuosina 2010–2013 Leinonen on julkaissut viisi sooloalbumia, joista yhden Sound of Finlandin kautta.

Leinosen kolmas cover-levy, vuoden 2014 lokakuussa ilmestynyt Death Black Dream, sisältää cover-versioita Samhainin kappaleista.

Maaliskuussa 2017 Leinoselta ilmestyi levy Hei taas, joka sisältää iskelmäcovereita 1980-luvulta diskoversioina. Menestyksekäs Hei Taas-projekti päättyi 2018.

Tällä hetkellä Ville Leinonen on mahdollista nähdä livenä perinteisellä mies ja kitara – kokoonpanossa. Esitettävät kappaleet ovat Leinosen omia.

TEKSTI-TV 666 soittaa äänekkäitä ja venytettyjä vaihtoehtorock-kappaleita täynnä motorik-junnausta, shoegazea, psykedeliaa ja satunnaisesti tyhjästä ilmestyviä protometalliriffejä. Bändi välttelee mielellään liiallista vakavuutta ja vannoo alati kasvavan äänivalli-armeijan sekä useiden vokalistien nimeen. Yhtye tuo mukanaan korviahuumaavat juhlat niin kellareihin kuin areenoillekin.

Räjähtävän krautrockin ykkösnyrkki ja lukuisista kitaristeistaan tuttu TEKSTI-TV 666 tekee paluun levyttäväksi yhtyeeksi, kun orkestraatio julkaisee toisen täyspitkän albuminsa helmikuussa 2023, viiden vuoden odotuksen jälkeen. Svart Records julkaisee Teksti-TV 666:n toisen albumin Vapauden Tasavalta 24.2.2023.

**

TEKSTI-TV 666 is known for it’s unique formula of noisy and stretched out alt rock songs coupled with krautrock repetition, shoegaze, psychedelia and the occasional proto-metal riffs appearing out of nowhere. The band relies on the ever-growing wall of sound and steers away from too much seriousness. Sold out records and sold out shows are no wonder: the band brings a messy and kathartic celebration with them wherever they go.

Discografia:
1, 2, 3 -EP-trilogia (2014-2016)
Aidattu tulevaisuus (2018)
Vapauden Tasavalta (2023)

Pintandwefall on neljän neron muodostama yhtye, joka kuuluu suomi-indien kannatinkiviin. Toistakymmenvuotisen olemassaolonsa aikana bändi on julkaissut seitsemän albumia, muutaman EPn, kymmeniä musiikkivideoita ja sekalaisen kasan muuta mukavaa. Sen jäsenet (Sanna Komi, Ninni Luhtasaari, Ringa Manner ja Iiti Yli-Harja) ovat ulottaneet taiteelliset lonkeronsa suomalaisen musiikkikentän päästä päähän yhtyeissä kuten Ruusut, Risto, Kynnet ja RULES, sooloillaan The Hearing, Ninni Forever Band, KO:MI, sekä kymmenissä muissa projekteissa. Toisin sanoen, kyseessä on poikkeuksellisen leso käänteinen superbändi, jonka suunnitelma on jatkaa spontaanien ideoiden toteuttamista hamaan ikuisuuteen asti.

Pintandwefall julkaisi helmikuussa 2022 seitsemännen albuminsa Seventh Baby Solitin kautta. Uusi levy on bändin mukaan kitaravetoisempi kuin edeltäjänsä, sekä sieltä löytyy myös shoegazen sävyjä. Albumia tekemässä oli mukana myös Liisa Tani, joka tunnetaan artistinimellä Sir Liselot.

Discografia:
Hong Kong, Baby (2009)
Be My Baby (2013)
Red and Blue Baby (2017)
Your Stories Baby (2020)
Seventh Baby (2022)

Iisa on yksi omaleimaisimpia laulaja–lauluntekijöitämme, esiintyvä artisti ja kirjoittaja. Hän operoi kotimaisen popin edistyksellisimmässä ja innovatiivisimmassa kärjessä poikkeuksellisella musiikillisella tinkimättömyydellä. Iisan musiikki on kuin pumpulisen pehmeitä popmusiikin keinoin maalattuja tuokiokuvia ja tunnelmia, samaan aikaan samean epätarkkoja, kristallinkirkkaita ja äärimmäisen läsnäolevia.

Iisan maaliskuussa 2024 julkaistu viides studioalbumi Hardcore (Fullsteam Records), on uljas jatkumo artistin tuotannolle, jolle ominaista on tarkkuudessaan häkellyttävä sisäisen tunnemaailman kuvaus, musiikillinen rikkaus ja ennakkoluuloton kokeilevuus. Hardcore-albumin on tuottanut Ruusut-yhtyeen tuotannosta sekä Rubik ja Pariisin Kevät -yhtyeistä tunnettu Artturi Taira.

Livenä Iisa on Antti Hietalan, Omar Zakikin, Veli Kauppisen, Ilari Heinilän ja Iisan muodostama yhtye, joka maalaa upottavan kokonaisvaltaista äänimaisemaa maamme klubeilla, saleissa ja festivaaleilla.

Discografia:
Iisa (2014)
Kukaan ei oo kenenkään (2015)
Päivii, öitä (2018)
Amelia (2021)
Hardcore (2024)

Death Hawks on kiistatta genrensä yksi merkittävimmistä suomalaisista yhtyeistä, ehkä jopa aikansa psykedeelisen musiikin kulmakiviä. Death Hawksin kesyttömässä soitossa 70-luvun krautrock sulautuu psykedeliaan ja leijaileva tajunnanvirta yhdistyy hypnoottisiin, šamanistisiin rytmeihin. Tällaista rock oli vanhoina hyvinä aikoina, tällaista rock on tulevaisuudessa. Yhtye kuljettaa vaivattomasti kuulijansa aina tummanpuhuvasta riimujen ja seremonioiden täyteisestä mystiikasta 2020-lukuisen karamellin makuiseen hohtavaan neo-psykedeliseen discoon.

Riihimäeltä lähtöisin oleva psykedeelisen rockin sanansaattaja Death Hawks sai kriitikot ja kansan puolelleen jo vuonna 2012 ilmestyneellä esikoisalbumillaan Death and Decay. Yhtye julkaisi kolmannen, ylistetyn albuminsa Sun Future Moon marraskuussa 2015. Neljännellä albumillaan Psychic Harmony (2019) yhtyeen ilmaisu kieppuu tutun hypnoottisuuden ympärillä eskapistisen ilmavasti, värikkäänä esoteerisena uuden ajan psykedeliana. Kimaltelevina hohtavat syntetisaattorit johdattelee kepeän kauniiseen paratiisisaaren salaiseen discoteekkiin, jossa toivoisit ajan pysähtyvän kieppuessasi hurmoksen syleilyssä.

”Joukko riksulaisia viiksivalluja näyttää ja kuulostaa vanhoilta hämyiltä, vaikka oikeasti ovatkin ihan nuoria kolleja. Musiikkinsa jolkottaa luontevasti Black Sabbath -jurnutuksesta Neil Young -folkkaukseen. Saastaisten hippien vibratsuunit leijuu vääräryhtisten venkuloiden touhun yllä. Jumalauta jätkät tukka pois ja armeijaan, ja oikeisiin töihin siitä saatana. Eiku, sitä tässä oli tarkoitus kirjoittaa, että Death Hawks on just älyttömän hyvä bändi livenä ja äänitteellä. On koherenttia biisiä ja on vapaata soittelua, on räyhäystä ja hipsutusta. Dynamiikkaa pukkaa ja äänimaailma hengittää. Niin kuin entisaikoina, jolloin kaikki oli kauheasti vaikeampaa mutta kuitenkin paremmin. Tästä huolimatta Death Hawks ei ole mikään musamuseo, vaan tuonainnonnii ihan relevanttia huomisen musaa jo tänä päivänä.”
– Ville Pirinen

**

Death Hawks, the psychedelic rock group with the intoxicating concoction of modern music and aquarian era aesthetics have signed to Finland-based Svart Records. The group’s third studio album, Sun Future Moon, was released on November 13th 2015. Latest album Psychic Harmony was released on 2019.

– Our upcoming album sounds even bigger, more diverse and more beautiful. The band has succeeded in broadening its expression in every element, be it in composition, instrumentation or thematics. The songs explore ancient mythical astrology and the cosmos within the modern man. These themes line up organically with the expanding Death Hawks discography, while simultaneously ushering in a new time, a concept of new age even, for the band. To put it simply, we strived to create a melodic, fascinating gem of an album, vocalist/guitarist Teemu Markkula describes Psychic Harmony album.

Discografia:
Death & Decay (2012)
Death Hawks (2013)
Sun Future Moon (2015)
Psychic Harmony (2019)