Death Hawks on kiistatta genrensä yksi merkittävimmistä suomalaisista yhtyeistä, ehkä jopa aikansa psykedeelisen musiikin kulmakiviä. Death Hawksin kesyttömässä soitossa 70-luvun krautrock sulautuu psykedeliaan ja leijaileva tajunnanvirta yhdistyy hypnoottisiin, šamanistisiin rytmeihin. Tällaista rock oli vanhoina hyvinä aikoina, tällaista rock on tulevaisuudessa. Yhtye kuljettaa vaivattomasti kuulijansa aina tummanpuhuvasta riimujen ja seremonioiden täyteisestä mystiikasta 2020-lukuisen karamellin makuiseen hohtavaan neo-psykedeliseen discoon.

Riihimäeltä lähtöisin oleva psykedeelisen rockin sanansaattaja Death Hawks sai kriitikot ja kansan puolelleen jo vuonna 2012 ilmestyneellä esikoisalbumillaan Death and Decay. Yhtye julkaisi kolmannen, ylistetyn albuminsa Sun Future Moon marraskuussa 2015. Neljännellä albumillaan Psychic Harmony (2019) yhtyeen ilmaisu kieppuu tutun hypnoottisuuden ympärillä eskapistisen ilmavasti, värikkäänä esoteerisena uuden ajan psykedeliana. Kimaltelevina hohtavat syntetisaattorit johdattelee kepeän kauniiseen paratiisisaaren salaiseen discoteekkiin, jossa toivoisit ajan pysähtyvän kieppuessasi hurmoksen syleilyssä.

”Joukko riksulaisia viiksivalluja näyttää ja kuulostaa vanhoilta hämyiltä, vaikka oikeasti ovatkin ihan nuoria kolleja. Musiikkinsa jolkottaa luontevasti Black Sabbath -jurnutuksesta Neil Young -folkkaukseen. Saastaisten hippien vibratsuunit leijuu vääräryhtisten venkuloiden touhun yllä. Jumalauta jätkät tukka pois ja armeijaan, ja oikeisiin töihin siitä saatana. Eiku, sitä tässä oli tarkoitus kirjoittaa, että Death Hawks on just älyttömän hyvä bändi livenä ja äänitteellä. On koherenttia biisiä ja on vapaata soittelua, on räyhäystä ja hipsutusta. Dynamiikkaa pukkaa ja äänimaailma hengittää. Niin kuin entisaikoina, jolloin kaikki oli kauheasti vaikeampaa mutta kuitenkin paremmin. Tästä huolimatta Death Hawks ei ole mikään musamuseo, vaan tuonainnonnii ihan relevanttia huomisen musaa jo tänä päivänä.”
– Ville Pirinen