Joni Ekman

Mitä yhteistä on Jay Reatardilla, Marc Bolanilla ja Phil Lynottilla? Vastaus on lähes käsittämättömän lahjakas biisinikkari, tamperelainen Joni Ekman, joka on kanavoinut kaikilta mainituilta artisteilta vaikutteita omaan musiikkiinsa. Aikalaistekijöistä Ekmania voi verrata tuotteliaisuudessa Ty Segalliin; sillä erotuksella, että Ekmanin kappaleiden onnistumisprosentti on lähellä sataa. Kappaleet ovat edelleen äärimmäisen tarttuvaa, näennäisen yksinkertaista kitararockia, mutta täynnä nokkelia detaljeja ja jippoja, joilla Ekman, alansa täysin hallitseva käsityöläinen, erottuu lurittelijoiden massasta.

Edellinen sooloalbumi 3: Uneton Tampereella (2017) päätti puolivahingossa syntyneen rock-trilogian. Ekman kaipaa aina silloin tällöin pieniä irtiottoja, joskus siihen riitti melodinen nössöpunk (Lähtevät Kaukojunat), hämyinen avaruusrock (Johnny Ekman & U.R.O.) tai ehta boogierock (Joni Ekman & Koira). Se polku on nyt ainakin toistaiseksi kuljettu. Monet vuodet punk-bändeissä veivannut Ekman suuntaa kokeilevammille- ja kunnianhimoisemmille vesille. Haaveet AOR- ja Vacht rock -albumista ottivat tuulta alleen ja syntyi albumi, jollaista Ekman ei vielä ollut tehnyt.

Neljäs sooloalbumi: Sinulle… julkaistiin tammikuun 17. päivä. Albumi edustaa tähän mennessä Ekmanin kevyintä ja silotelluinta tuotantoa, kuitenkaan rehevää kitaratunnelmointia unohtamatta. Entistä seesteisempien biisien sanoitukset kertovat siitä itsestään: rakkaudesta ja sen vaikeudesta, suhteista ja niistä lähtemisistä elämänmakuisemmalla otteella kuin aikaisemmin. Biisit tuntuvat uskottavammilta ja henkilökohtaisemmilta, vaikka ne eivät välttämättä kerrokaan Ekmanin elämästä.

Facebooktwittergoogle_pluslinkedinmail

Downloadable files

PROMO PIC 1 PROMO PIC 2